Lainausmerkit ovat yksi tärkeä osa kirjoitettua kieltä, joka auttaa selventämään tekstin merkitystä ja välittämään puhujan tai kirjoittajan sanoman. Saksa, kuten monet muutkin kielet, käyttää lainausmerkkejä ilmaisemaan suoraa puhetta, sanontoja, sanojen ja ilmausten lainaamista sekä muita erityistapauksia.
Saksassa käytössä olevat lainausmerkit poikkeavat hieman englanninkielisistä lainausmerkeistä. Saksalaisissa teksteissä käytetään yleensä ns. kaksoislainausmerkkejä tai guillemetteja merkitsemään suoraa puhetta. Tämä tarkoittaa, että suoraa puhetta tai ajatuksia ilmaisevat sanat sijoitetaan kahden raaja-merkin (” ”) väliin. Esimerkiksi ”Ich bin hungrig”, eli suomeksi ”Olen nälkäinen”.
Samanlaisia kaksoislainausmerkkejä käytetään myös sanojen tai ilmausten lainaamiseen. Esimerkiksi ”Das ist ein Kinderspiel”, tarkoittaen suomeksi ”Se on lasten leikkiä”.
Saksalaisessa kieliopissa on myös muita lainausmerkkien käyttötapoja. Toinen yleinen tapa on käyttää yksittäisiä lainausmerkkejä ilmaisemaan sanontoja tai idioomia. Esimerkiksi ’Aus den Augen, aus dem Sinn’, tarkoittaen suomeksi ”Poissa silmistä, poissa mielestä”.
On myös tapauksia, joissa saksalaiset käyttävät erikoisia lainausmerkkejä ilmaisemaan ironiaa tai sarkasmia. Nämä lainausmerkit ovat yleensä erittäin lyhyitä tai vinottaisia, kuten esimerkiksi »Hyvin tehty!«, joka tarkoittaa suomeksi ”Hyvin tehty!” mutta korostaa sarkasmia.
Huomattavaa on, että saksankielisessä maailmassa käytetään joskus myös erilaisia lainausmerkkisyntaksoja. Esimerkiksi Sveitsissä käytetään yleisesti ylösalaisia kaksoisraja-merkkejä (» »), kun taas Itävallassa nähdään usein kulmuraisia lainausmerkkejä (,, ,,).
Lainausmerkkien käyttö saksankielisissä teksteissä on siis hieman erilainen kuin englanninkielisissä teksteissä. On tärkeää olla tietoinen näistä eroista, jotta voidaan varmistaa viestin selkeys ja pienentää mahdollisia väärinkäsityksiä.