Lainausmerkit ovat kirjallisuudessa, journalismissa ja kielellisessä ilmaisussa yleisesti käytetty keino osoittaa, että tekstissä on jätetty jotain pois tai että pyritään ilmaisemaan epätarkkaa, ironista, kyseenalaista tai toisenlaista merkitystä. Ne voivat olla todella hyödyllisiä, kun halutaan välttää väärinymmärryksiä tai korostaa tietyn lauseen tai sanan merkitystä.
Lainausmerkit käytetään usein lainauksissa, joissa halutaan siteerata tarkasti tekstin osaa tai ilmaista kirjaimellisesti jonkun toisen sanoja. Esimerkiksi: ”Kahvinjuonti saa minut tuntemaan oloni virkeäksi ja energiseksi”, sanoi Roope.
Toisinaan lainausmerkit käytetään myös ilmaisemaan epätarkkuutta tai ironiaa. Esimerkiksi: Hänen ”loistava” esityksensä ei vakuuttanut yleisöä.
Joskus lainausmerkeissä voidaan jättää pois tiettyjä sanoja, lauseita tai osia lainattavasta tekstistä. Tämä voi tapahtua, kun lainauksessa halutaan korostaa tai keskittyä tietyyn osaan alkuperäisestä tekstistä. Tällä tavoin voi myös ilmaista jonkin asian vaiettua tai jättää pois turhia toistoja. Esimerkiksi: ”Minulla oli koko päivän ajan kiire ja hommia” voi tulla ”Minulla oli kiire ja hommia”. Tällöin voidaan painottaa kiirettä ja antaa ymmärtää, että ongelma oli monipuolisempi kuin vain työmäärä.
Lainausmerkkejä voidaan myös käyttää merkitsemään, että jokin ilmaisu on puhuttelijaan kohdistuvaa tai sarkastista. Esimerkiksi: ”Mikä upea sää tänään”, sanoi hän pilke silmäkulmassa. Tällaisissa tilanteissa lainausmerkit antavat vihjeen lukijalle, että ilmaisun sisältämä merkitys ei ole kirjaimellinen.
On tärkeää huomata, että lainausmerkkien käyttöön pätevät tietyt säännöt ja käytännöt. Niitä ei pidä käyttää mielivaltaisesti tai väärin, sillä tämä voi johtaa väärinymmärryksiin tai hämmennykseen. Lainausmerkkien oikea ja harkittu käyttö auttaa tekstin merkityksen selkeyttämisessä ja vahvistamisessa.