Lainausmerkit ovat kirjoitetun kielen visuaalinen merkki, jota käytetään ilmaisemaan jotakin sanojen tai lauseiden suoraa lainausta tai viittausta. Lainausmerkit voidaan muodostaa eri tavoin eri kielissä, mutta yleisimmin käytetyt muodot ovat kaksinkertaiset lainausmerkit (” ”) ja yksinkertaiset lainausmerkit (’ ’).
Lainausmerkkien käyttö on tärkeää kirjoitettaessa tekstejä, joissa viitataan toisiin teksteihin, siteerataan puhetta tai asetetaan jokin sana tai ilmaus lainauksiksi. Ne auttavat erottamaan alkuperäisen tekstin selkeästi kirjoittajan omasta tekstistä, ja osoittavat lukijalle, että tietty osa tekstistä on lainattu suoraan jostakin toisesta lähteestä.
Lainausmerkit voivat myös olla hyödyllisiä, kun halutaan korostaa tiettyä sanaa tai ilmaisua. Esimerkiksi lauseessa ”Hän teki sen ’hyvin’ huolimattomasti” lainausmerkit osoittavat, että sana ”hyvin” on käytetty ironisessa tai kyseenalaisessa merkityksessä.
Lainausmerkit eivät kuitenkaan ole aina tarpeelliset. Esimerkiksi yleisesti tunnetut sanonnat tai ilmaukset, kuten ”kuin kissa ja koira”, eivät yleensä tarvitse lainausmerkkejä, koska ne ovat jo laajalti tunnistettuja ja hyväksyttyjä osia kieltä ja kulttuuria.
On myös tärkeää muistaa, että lainausmerkit eivät tarkoita aina kirjaimellista lainausta. Joskus ne voivat tarkoittaa sitaattia, joka on peräisin suullisesta keskustelusta tai jostakin toisesta epävirallisesta lähteestä. Tällöin lainausmerkit ilmaisevat puhetilannetta tai epävirallista ilmaisua.
Lainausmerkit voivat myös olla hyödyllisiä tutkimustyössä tai akateemisessa kirjoittamisessa, kun halutaan viitata toisen kirjoittajan sanoihin tai ideoihin. Tällöin lainausmerkit osoittavat, että tietty osa tekstistä on suora lainaus ja lähtöisin jostakin toisesta tekstillisestä lähteestä.
Lainausmerkkien käsite ja käyttö vaihtelevat maiden, kielten ja jopa kirjoitustyylitapojen välillä. On tärkeää tuntea ja noudattaa oman kielen tai kirjoitustavan sääntöjä lainausmerkkien kohdalla, jotta teksti on selkeä ja ymmärrettävä lukijalle.