Lainausmerkit ja piste ovat kaksi keskeistä kirjoitusmerkkiä kirjoittaessa. Ne ovat erityisen tärkeitä oikeinkirjoituksen ja merkityksen kannalta, sillä ne auttavat erottamaan lainaukset ympäröivästä tekstistä ja ilmaisemaan ajatuksen loppumisen.
Lainausmerkit käytössä
Lainausmerkit ympäröivät yleensä suoran lainauksen. Suora lainaus tarkoittaa sitä, että kirjoituksessa käytetään jonkin henkilön tai lähteeksi käytetyn tekstin sanamuotoa sellaisenaan. Tällöin sanat ovat lainausmerkkien sisällä. Esimerkiksi: ”Tämä on suora lainaus.”
Lyhyemmissä lainauksissa käytetään usein lainausmerkkien lisäksi yksittäisiä pilkkuja tai ajatusviivoja ilmaisemaan sanavalinnan ja -järjestyksen muutoksia. Esimerkiksi: ”Tämä väite on, totuudenmukaisesti sanottuna, melko kyseenalainen.”
Kun lainauksen sisältävä lause päättyy pisteeseen, piste tulee lainausmerkkien sisälle, kuten esimerkissä: ”Tämä on suora lainaus.”
Lainausmerkkien käyttöä rajoittavat kuitenkin tiettyjä säännöt. Esimerkiksi silloin kun teksti sisältää useamman kuin yhden lauseen lainauksen, on lainausmerkit aloitettava jokaisen lauseen kohdalla erikseen. Tällöin jokaisen lauseen viimeinen merkki on lainausmerkkien sisällä.
Esimerkiksi: ”Tämä on ensimmäinen lause. Tämä on toinen lause.”
Pisteen käyttö lainauksissa
Kun lainaus päättyy pisteen sijaan huutomerkin, kysymysmerkin tai ajatusviivan merkkiin, piste jää lainausmerkkien ulkopuolelle. Tämä merkintätapa ilmaisee, että lause on päätännässä haastattelulause tai huudahdus, esimerkiksi:
”Hän huusi minulle: ’Lopeta!'”
Jos koko lause on sivulause, joka on sisällytetty päälauseeseen lainausmerkeissä, piste tulee sivulauseen jälkeen lainausmerkkien ulkopuolelle. Esimerkiksi: Hän sanoi, että ”minä tiedän, mitä teen” ja lähti pois.
Lainausmerkkien merkitys ja niiden oikea käyttö ovat tärkeitä, jotta viestin merkitys ei vääristy. Piste on myös keskeinen kirjoitusmerkki, joka kannattaa muistaa oikein käyttäessä.