Lainauksilla ja pilkulla on tärkeä rooli vuorosanassa, joka on tapa esittää puhetta kirjoitetussa muodossa. Käytäntöjä lainausmerkkien ja pilkkujen käytössä vuorosanassa on useita, ja niiden tunteminen on keskeistä selkeän ja ymmärrettävän tekstin kirjoittamisessa.
Lainausmerkit kuuluvat usein vuorosanaan, sillä ne kertovat lukijalle, milloin puhetta pidetään. Vuorosana alkaa ja päättyy lainausmerkkeihin, jotka voivat olla joko yksinkertaisia (’) tai kaksinkertaisia (”). Lainausmerkit osoittavat myös, kuka puhuu, ja ne vaihtuvat aina, kun puheenvuoro siirtyy henkilöltä toiselle.
Jos vuorosana jatkuu useassa kappaleessa, jokaisen kappaleen alussa käytetään lainausmerkkejä. Kun puhe loppuu, ennen viimeistä lainausmerkkiä kirjoitetaan pilkku. Pilkku kertoo lukijalle, että puhe päättyy, vaikka lause itse ei olisikaan valmis.
Esimerkiksi: ”Moi, mitä kuuluu?”, kysyi Maija. ”Kiitos hyvää”, vastasi Matti. ”Entäs sinulle?”.
Huomaa, että pilkun jälkeen ei kirjoiteta isoa alkukirjainta, koska puheenvuoro jatkuu samassa lauseessa. Jos vuorosanassa on useita virkkeitä, jokaisen virkkeen lopussa käytetään pilkkua.
Esimerkiksi: ”En tiedä, mitä haluan syödä tänään”, sanoi Maija. ”Voisitko antaa vinkkejä?”.
On myös tilanteita, joissa vuorosanan keskellä olevan virkkeen äärimmäisten lainausmerkkien sisällä oleva sanamuoto vaatii myös lainausmerkkejä. Tällöin käytetään kaksinkertaisia lainausmerkkejä sisempinä ja yksinkertaisia lainausmerkkejä ulompana.
Esimerkiksi: ”Kun hän sanoi ’olen unohtanut avaimesi’, tarkoittiko hän, että hän unohti avaimet kotiin?”, kysyi Juha.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lainausmerkit ja pilkut ovat tärkeä osa vuorosanaa, joka auttaa tekstin lukijaa erottamaan puhetilanteet ja eri henkilöiden puheet muista tekstin osista. Lainausmerkkien ja pilkkujen käyttöä vuorosanassa kannattaa opetella, jotta voi kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi.