Lainausmerkit ovat tärkeä osa kielenkäyttöä, ja ne oikein käytettynä tehostavat tekstiä ja välttävät väärinymmärryksiä. Yksi yleinen kysymys lainausmerkkien käytöstä liittyy niiden asemointiin pilkkujen suhteen. Tässä artikkelissa käymme läpi, milloin lainausmerkit tulee laittaa ennen pilkkua ja milloin taas sen jälkeen.
Yleisesti ottaen lainausmerkit laitetaan ennen pilkkua silloin, kun ne kuuluvat lainatun lauseen tai sanan osaksi. Esimerkiksi:
– ”Olen tänään kipeä”, sanoi hän.
Tässä tapauksessa lainausmerkit ovat edellä pilkun, sillä ne kuuluvat suoraan siteerattuun lauseeseen.
Jos taas lainausmerkit ovat erillisiä ilmauksia, jotka eivät kuulu suoraan lainattuun tekstiin, ne tulee sijoittaa pilkun jälkeen. Esimerkiksi:
– Opettaja sanoi, että seuraavalla tunnilla käsitellään ”Puhtia ruoasta” -aihetta.
Tässä lainausmerkit eivät kuulu suoraan siteerattuun lauseeseen, vaan ilmaisevat ilmeisesti jonkinlaista erityismerkitystä ilmaisulle ”puhtia ruoasta”. Siksi ne tulee laittaa pilkun jälkeen.
On kuitenkin myös tilanteita, joissa lainausmerkit voidaan sijoittaa sekä ennen että jälkeen pilkun. Tällöin valinta on enemmän tyylin kuin sääntöjen kysymys. Esimerkiksi:
– ”Onko kukaan lukenut ’Maailmanlopun odotusta’?”, kysyi hän.
Tässä lainausmerkit voisi laittaa myös pilkun jälkeen, jolloin lause olisi: ”Onko kukaan lukenut ’Maailmanlopun odotusta?'”. Tämä kuitenkin riippuu enemmän siitä, millaisen tyylin tai muodon tekstin kirjoittaja haluaa saavuttaa.
Kaiken kaikkiaan lainausmerkkien käyttö pilkkujen kanssa ei ole vaikea asia, mutta se vaatii hieman tarkkuutta ja huolellisuutta. Oman tekstin johdonmukaisuus kannattaa pitää mielessä, ja oikeaoppinen käyttö luo ammattimaisen kuvan kirjoittajan taidoista.