Lainausmerkit ovat kirjoitetun kielen tärkeä elementti. Niitä käytetään eri tarkoituksiin, kuten lainausten, sitaattien ja idiomien merkitsemiseen. Lainausmerkit esiintyvät kirjoitetussa tekstissä yleensä kapeina merkkeinä, jotka ympäröivät lainattua tekstiä tai ilmaisuja.
Lainausmerkkien käytöstä on olemassa tiettyjä sääntöjä, joita noudatetaan yleisesti suomen kielessä. Yleisin tapa käyttää lainausmerkkejä on merkitä suora lainaus toisen tekemistä sanoista tai lauseista. Suoraan lainaukseen käytetään yleensä kahta lainausmerkkiä, jotka avataan lainaussanan alkaessa ja suljetaan sen lopussa.
Lainausmerkeillä voidaan myös merkitä esimerkiksi sanan erikoiskäyttöä tai tehdä ilmaisusta ironinen. Esimerkiksi ilmaisu ”hyvää työtä” voidaan käsittää joko kohteliaana kiitoksena tai sarkastisena huomautuksena riippuen käytetystä äänenpainosta ja tilanteesta.
Idiomien, sanontojen ja erilaisten lyhenteiden käytössä lainausmerkkiä käytetään yleensä silloin, kun ilmaisun käyttö saattaa olla epäselvää tai aiheuttaa väärinymmärryksiä. Esimerkiksi ”olla villi kortti” tai ”olla jnkn kimpussa” ovat idiomeja, joita käytetään usein, mutta jotka vaativat kontekstin ymmärtämisen.
Lainausmerkit ovat siis monipuolinen työkalu kirjoittajan arsenaalissa, mutta niiden käytössä kannattaa noudattaa tietyllä tavalla sääntöjä, jotta viestintä olisi selkeää ja ymmärrettävää. On myös hyvä muistaa, että lainauksia ja sitaatteja käytetään harkiten ja tarpeen mukaan, koska liiallinen määrä lainauksia voi häiritä lukijan lukukokemusta.