Lainausmerkkien sisällä olevan tekstin käyttö on yleistynyt erityisesti sosiaalisessa mediassa ja verkkoartikkeleissa. Lainausmerkit ovat tapa erottaa jokin ilmaus tai sanonta muusta tekstistä ja ilmaista sitä korostavasti.
Lainausmerkkien ensisijainen käyttötarkoitus on osoittaa suora lainauspuhe. Lainausmerkkeihin kirjoitetaan esimerkiksi lausekesegmentti tai yksittäinen sana, kun halutaan siteerata jonkun henkilön sanomaa. Toinen käyttötarkoitus on ilmaista ironiaa tai ilmaista epätavallista käyttöä jostakin ilmauksesta. Esimerkiksi ”Kissa syöhti kukkulan” on varmasti epätavallinen tapa ilmaista, miten kissa juoksi kukkulan päälle. Tällöin ilmaus ”syöhti” on valittu korostamaan sanan epäkelvoa käyttöä ja se on tästä syystä sijoitettu lainausmerkkien sisään.
Lainausmerkkien avulla voidaan myös korostaa jonkin ilmauksen käyttöä, joka on yleisesti tunnettu. Esimerkiksi sana ”Joulupukki” on niin tunnettu, että se kirjoitetaan useimmiten lainausmerkkien sisään. Tällöin lukijalle osoitetaan, että kyseessä on vain yleistajuinen ilmaus eikä esimerkiksi jonkin tietyn henkilön nimi.
On tärkeää huomata, että liiallisella lainausmerkkien käytöllä voi olla haitallisia vaikutuksia tekstin lukukokemukseen. Kun samassa kappaleessa on useita lainausmerkkejä, lukiessa saattaa helposti eksyä ja menettää tekstistä tärkeitä viestejä. Siksi on tärkeää käyttää lainausmerkkejä harkiten ja vain silloin kun ne ovat todella tarpeellisia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lainausmerkkien käyttö on tärkeä tapa ilmaista erilaisia viestejä ja erottaa haluttuja ilmauksia muusta tekstistä. Niiden merkitys korostuu erityisesti lainauspuheen osoituksessa, mutta niiden käyttöä kannattaa rajoittaa, jotta teksti säilyy selkeänä ja helposti ymmärrettävänä.