Kun kirjoitat tekstiä, voit käyttää kursiivia ja lainausmerkkejä korostaaksesi tiettyjä sanoja, ilmaisuja tai lauseita. Kummankin merkinnän käyttöön liittyy oma logiikkansa ja sääntönsä.
Kursiiviä käytetään yleensä korostamaan sanoja ja ilmaisuja, jotka halutaan erottaa muusta tekstistä. Kursivointi voi myös osoittaa esimerkiksi vieraskielisen sanan tai lauseen keskeisyyttä. Lisäksi kursiivilla voi merkitä esimerkiksi teoksia, esityksiä tai nimiä.
Lainausmerkkejä puolestaan käytetään usein lainauksen merkitsemiseen, kuten lainauksien lisäämisessä suoraan yhdistelmiin, joita kirjoittaja haluaa korostaa. Lainausmerkkejä voi myös käyttää korostaakseen tiettyjä sanontoja tai sanoja, jotka eivät ole englanniksi tai ovat slangia tai nimityksiä. Lisäksi lainausmerkkejä voi käyttää esimerkiksi ironian tai puolivallattomuuden ilmaisuun.
On hyvä sääntö, että jokaiselle sanaa tai ilmaisua ei kannata käyttää kursiivia tai lainausmerkkejä, koska silloin niiden merkitys menettää korostusta. Kirjoittajan pitää tietää, mitä hän haluaa korostaa, ettäm pystyy osoittamaan sen jälkeen oikealla tavalla.
Lisäksi on tärkeää tietää, että eri kielissä on kirjoitusperiaatteita. Esimerkiksi saksankielisessä tekstissä käytetään lainausmerkkejä eri tavalla kuin englanninkielisessä tekstissä tai suomen kielessä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kursiivia ja lainausmerkkejä käytetään korostamaan tiettyjä sanoja ja ilmaisuja. Kirjoittajan täytyy kuitenkin tietää, mitä hän haluaa korostaa, jotta hän käyttää merkintöjä oikein.