Kohoaa kukka korkea maasta,
luoja sen kauneuden rakasta.
Värikkäät terälehdet kimmeltää,
suloisuudellaan sydäntä lämmittää.
Kukka runo kielii luonnon voimasta,
elämän kaaresta ja sen katoavuudesta.
Se vieno tuoksu tanssiin kutsuu,
hetken kestävään hetkeen rinnan sulattaa.
Kukka elää vain hetken lyhyen,
mutta siitä nauttia tulee sydämen syvyyteen.
Se aukeaa aamun kultaiseen valoon,
levittää ympärilleen kauneuden loistoon.
Kukka runo on kuin elämä pieni,
hetkiä täynnä, onnellisia hetkiä, riemua vieni.
Se kertoo tarinan luonnon ihmeestä,
ja herättää sydämissä kaipuun suureen.
Kohoa kukka, korkea ja kaunis,
sävyjen kirjon täydellisyydessä vartalossa tanssis.
Suo meille hetki hetken olemisen,
kukka runo tuo iloa elämisen.
Kun päivä koittaa, ja yö väistyy,
kukkien kauneus meitä viistää.
Kuiskaa kukka runo hiljaa korvaamme,
luo luontoon rauhan ja harmonian orkesteriin.
Kukkien siivet sydämiin kantautukoon,
ikuisena kauneuden lauluna soikoon.
Kukka runo on rakkauden kertomus,
joka jää meihin syvälle suuren luonnon muistoksi.