Lainauksien käyttö tekstissä on tärkeää, kun halutaan siteerata suoria puheenvuoroja, kirjoituksia tai lauseita. On kuitenkin tilanteita, joissa joudutaan käyttämään lainausmerkkejä jo lainatun lauseen yhteydessä. Tässä artikkelissa käymme läpi, kuinka lainata lause, joka on jo lainausmerkeissä.
Aluksi on hyvä tarkastella, milloin lainausmerkkejä yleensä käytetään. Lainausmerkit asetetaan suoran sitaatin ympärille. Suoran sitaatin yhteydessä käytetään esimerkiksi juttuosion aloitusta ”sitaatti alkaa tähän” ja loppua ”sitaatti päättyy”. Lainausmerkkejä voidaan käyttää myös silloin, kun halutaan korostaa jotakin sanaa tai ilmaisua.
Tilanteessa, jossa joudutaan lainaamaan lausetta, joka on jo lainausmerkeissä, käytetään pääsääntöisesti eri merkkejä. Jos lainaus on jo lainausmerkeissä, käytetään yleensä heittomerkkejä merkiksi uudelle lainaukselle, joka sijoitetaan lainatun lauseen ympärille. Heittomerkkejä käytetään myös silloin, kun lainataan lausetta, jonka sisällä on toinen lainaus. Näin varmistetaan, että lukija ymmärtää, että lainattu lause on jo sitaatti.
Esimerkiksi, jos halutaan lainata tekstiä ”Hän sanoi: ’En tiedä'”, lainataan sitä seuraavasti: Hän väitti, että ”En tiedä” (merkitys oletetaan). Toinen vaihtoehto on käyttää heittomerkkien sijaan kursiivirivin asettelua, jolloin lainattu teksti erotetaan selvemmin omaksi kokonaisuudekseen.
On myös tärkeää muistaa, että lainausmerkit ovat vakiintunut tapa ilmoittaa lainaus. Siksi niitä tulisi käyttää vain silloin, kun on todella tarpeellista. Jos lainaamme pitkiä pätkiä tekstiä, on parempi käyttää kursiiviriviä tai erottaa lainaus omaksi kappaleekseen.
Lopuksi voidaan todeta, että lainauksien käyttöön liittyy monia sääntöjä ja ohjeita, mutta lainauksen oikea paikka ja merkinnät selkeyttävät tekstin tulkintaa ja lisäävät sen luettavuutta. Jos tekstissä joudutaan lainaamaan jo lainattua lausetta, käytetään heittomerkkejä ja varmistetaan, että lukija ymmärtää, että lause on jo sitaatti.