”Lainausmerkit” ovat kirjoittajan työkalu tekstissä, jonka avulla hän voi viitata muiden teoksiin, ilmaista tiettyjä termejä tai korostaa huomionarvoisia sanontoja. Tämä pieni merkki – kaksi yhdensuuntaista pistettä, joita kutsutaan myös lainausmerkeiksi – on välttämätön osa kirjallista ilmaisua.
Lainausmerkit voivat olla yksinkertaisia tai kaksoismerkkejä, ja niitä käytetään osoittamaan suoraa lainausta eli toisen henkilön sanomaa tekstiä tai sanontaa. Niitä voidaan käyttää myös ilmaisemaan tiettyä termiä, joka halutaan korostaa tai johon halutaan kiinnittää huomiota.
Lainauksia voidaan käyttää myös ironian ilmaisemiseen tai väärennöksen osoittamiseen. Jos jotain sanotaan ”seriööseks”, lainausmerkit osoittavat, että sanaa käytetään ironisesti tai pilkallisesti, eikä kirjoittaja tarkoita sitä kirjaimellisesti.
Lainausmerkkien käyttöön on myös joitain yleisiä käytäntöjä, joihin kirjoittajan on hyvä tutustua. Esimerkiksi suoran lainauksen alkukirjain kirjoitetaan yleensä isolla kirjaimella, vaikka sitä ei käytettäisi kirjoitettaessa muuten. Samoin, yksittäiset sanat tai lyhyet fraasit voidaan käyttää ilman lainausmerkkejä, jos ne ovat erityisiä termejä tai oikeinkirjoitusmerkkejä.
Joissain tapauksissa, erityisesti akateemisessa kirjoittamisessa tai lähdeviittausten yhteydessä, lainausmerkkien käyttöä rajoitetaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi pitkät lainaukset yli muutaman lauseen yleensä sisennetään ja kirjoitetaan kursiivilla. Näissä tapauksissa lainausmerkkejä käytetään vain suoraan lainaukseen, jonka jälkeen ne jätetään pois.
Lainausmerkkien käytön hallitseminen on tärkeä osa kirjoittamista, ja sen avulla kirjoittaja voi ilmaista ajatuksensa selvästi ja tehokkaasti. Pienet merkit voivat tehdä suuren eron tekstissä, joten kirjoittajan on tärkeää ymmärtää niiden käyttötavat ja periaatteet.