Lainausmerkit ovat yleisesti käytettyjä kirjoitusmerkkejä, jotka osoittavat, että kyseessä on tiettyjen sanojen tai lauseiden lainaus. Lainausmerkkien käyttöä koskevat säännöt löytyvät Kielitoimiston ohjepankista, joka tarjoaa ohjeita suomen kielen käyttäjille.
Lainausmerkkien käyttöä ohjaavat ensisijaisesti kielen käyttöön liittyvät käytännöt ja perinteet. Suomessa käytetään yleisesti ns. kaksinkertaisia lainausmerkkejä, jotka merkitsevät, että lainaus on suora eli sanat ovat tarkalleen samat kuin alkuperäisessä tekstissä. Poikkeuksena ovat käännöksissä käytettävät lainausmerkit, jotka ovat yksinkertaisia ja joiden sisällä käytetään kaksinkertaisia lainausmerkkejä.
Lainausmerkkien käyttöä koskevat säännöt koskevat myös lainauksen sisältöä. Lainausta ei ole tarpeen merkitä, jos se on hyvin tunnettu tai jos siitä on jo aiemmin mainittu. Lainausmerkit ovat myös tarpeettomia, jos lauseessa käytetään kursiivia tai lihavointia korostuksena tai jos lainatut sanat ovat niin yleisiä, että niitä ei tarvitse erikseen korostaa.
Lisäksi Kielitoimiston ohjepankki varoittaa käyttämästä lainausmerkkejä ilmaisemaan ironiaa tai kielteistä sävyä. On parempi käyttää sanoja, jotka ilmaisevat suoraan ironian tai kielteisyyden merkityksen, sillä lainausmerkit voivat aiheuttaa sekaannusta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että lainausmerkit ovat yleisesti käytettyjä kirjoitusmerkkejä, jotka osoittavat lainauksen. Lainausmerkkien käyttöä koskevat säännöt löytyvät Kielitoimiston ohjepankista ja ne ovat osa suomen kielen käyttöön liittyviä käytäntöjä ja perinteitä. On hyvä muistaa, että lainausmerkkien käyttöä koskevat säännöt koskevat myös lainauksen sisältöä ja että niiden avulla pyritään välttämään tarpeetonta väärintulkintaa tai sekaannusta.