Suomen kielen säännöt ovat monimutkaisia eikä niitä kaikkia ole helppo muistaa ulkoa. Onneksi meillä on kielitoimiston ohjepankki, josta löytyy vastaukset moniin kysymyksiin kielenkäytöstä.
Yksi yleinen kysymys koskee lainausmerkkejä ja suoria lainauksia. Kun lainaamme toisen henkilön sanoja, käytämme yleisesti lainausmerkkejä osoittamaan, että se on suora lainaus. Suora lainaus tulee merkitä lainausmerkeillä myös silloin, kun käytetään kolmea pistettä eli ellipsiä, joka osoittaa, että ote alkuperäisestä lauseesta on jätetty pois.
Lainausmerkit ovat erittäin tärkeitä, sillä ne osoittavat, mitkä sanat ovat lainattuja. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin useita sääntöjä. Esimerkiksi, jos lainaat ainoastaan yhtä sanaa, voit käyttää lainausmerkkejä tai kursivointia sen merkitsemiseen. Jos kyseessä on lause tai useampi sana, käytetään aina lainausmerkkejä.
Ohjepankki myös muistuttaa, että lainaussanat kuten ”sanoa” tai ”kysyä” eivät yleensä vaadi lainausmerkkejä, sillä ne viittaavat siihen, että joku on puhunut. Sen sijaan, kun käytämme sanan ”siteerata”, se tarkoittaa, että meillä on suora lainaus jostakin, jolloin lainausmerkit ovat välttämättömiä.
On myös tärkeää huomata, että lainausmerkit laitetaan lainauksen sisään jättämällä mahdolliset välimerkit lainauksen ulkopuolelle. Esimerkiksi: ”Minä rakastan suomalaista ruokaa”, sanoi Marja.
Lainausmerkkejä käytetään myös silloin, kun halutaan korostaa sanaa tai ilmausta. Tämä on yleisempää englannin kielessä, jossa käytetään usein lainausmerkkejä tällä tavalla, mutta myös suomen kielessä se on mahdollista.
Kokonaisuudessaan ohjepankki ohjeistaa, että lainausmerkkien käytössä on tärkeintä olla selvä ja yksiselitteinen. Lainausmerkit auttavat lukijaa ymmärtämään, mitkä osat tekstistä ovat lainattuja ja mitkä kirjoittajan omaa ilmaisua. Se on tärkeä osa selkeää ja ymmärrettävää tekstiä.