Kuljen käsikädessä ajan kanssa
Polkua vanhuuden astelen
Kuin keltaisten lehtien kiertokulku
Elämän värit väistymään jäsenistä
Kuluneet kasvot kertovat tarinaa
Eletyistä hetkistä, riemuista ja suruista
Jokainen ryppy on kuin muistojen kirja
Joka avautuu syvistä silmänkuopista
Hiukset hopeiset kuin täysikuu taivaalla
Niiden sädekehä toivon kajastaa
Vaikka tiet sydämessä ovat enää hetkelliset
Siellä lepää viisauden holvi, ikuisesti
Ruumiilleni hitaus vieras vieras on
Kun askeleet ovat kevyet kerran olleet
Mutta mielessäni ilon tunteet virtaavat
Kuin nuoruuden humiseva virta
Vanhuus on kuin syksy puutarhassa
Jossa puiden lehvästö loistaa kultaansa
Vaikka luontoa polkee väistämätön talvi
Kauneus säilyy, sydämeni sykähtää
Siis juhlikaa vanhuuttani, oi ystävät
Sillä ikääntyminen on elämän arvokkain kruunu
Kunnuin katson maalattua taivaanrantaa
Tunnen ikuista kauneutta sieluni syvyydestä.