Luonnosta kauneimmat runot kerron,
missä vuorilta virtaisten jokien kulku on.
Ensimmäiset auringonsäteet kehrää kauniin pellon,
joka kukkii kuin tuhat liljan holokuin.
Järven pintaa vasten lepää kirkas sininen taivas,
keinuvat aallot kuin tuulen henkäys,
puitten varjossa linnut kauniita laulelee,
metsän eläimet koko kauneus puolestaan kilpailee.
Kuin tuoksuva kukka vuoren rinteeltä,
lentää perhonen ilmassa lennollisesti.
Hellät hyttysparvet kehrää korvani takana,
jopa kun metsän peto säikähdän äkisti.
Luonnon kauneudesta kiehtovaa,
se pakkautuu ympärille kuin ääretön kaivo.
Kun auringon säde kimalluksensa antaa,
sydän laulaa kauneinta virttään täynnä onnea ja rauhaa.