Neidon kasteessa kaste vedestä,
Kun katse lävisti sielun syvyyksiin.
Häikäisevä oli neidon kauneus,
Kuin kasteen päälle laskeutunut aamuinen himmeys.
Kehdon lempeyden yllä kyynel vierähti,
Lapsen huulilla nimen sinut hyvästä.
Oi tyttö, sinä maljassa kallein,
Kasteen helmi, valon kirkkain.
Sinun kasvosi kuin täysikuu hehkuu,
Heräävät väristen varpaista huippuun.
Sädehtivät silmäsi ylle kaste,
Kun sävelet soiton höyhenissä kaartelee.
Kuin keijutanssiessaan sateessa,
Oottelemassa uutta aamuhetkeä.
Näen sinussa luojan kaikki kosketukset,
Taivaan siivenhengen suudelma.
Sinä sanoitta tutkit sydämesi,
Sillä silmin sinä sieluun puhut.
Kaunis kuin kesän kasteinen ruusu,
Sydämeni valloitat, rintaa vain kuuluu susina.
Oi tyttö kasteesta kastepisara,
Sinä olet elämä, rakkauden tähdenpieni valtava kosmos.
Sinun äänesi laulu leikkaa ilmaa,
Ja sieluni jää tuoksusi vangiksi.
Kasteen tieltä kohtasimme,
Sinä pieni enkeli ihmisen,
Kasvot puhtaat kuin veden pisara, iho samettia.
Oi neiti, anna minulle sielusi.
Sinä olet kasteen kirkkaimpia pisaroita,
Lapsi joka kuiskaa rakkaudesta.
Oi neito, anna itseni sinun vangiksi,
Pimeydessä sinä olet valo.