Kantaväestö on termi, joka viittaa valtion tai alueen alkuperäiseen väestöön, tavallisesti ennen sen valloitusta tai siirtomaaisännyyden alkamista. Termiä käytetään yleensä korostamaan kulttuurista ja historiallista merkitystä alkuperäisille väestöryhmille sekä tunnustamaan näiden ihmisten oikeudet omaan kieleen, kulttuuriin ja perinteisiin.
Kantaväestö on tärkeä käsite monissa maissa, jotka koostuvat enimmäkseen tai osittain alkuperäiskansoista. Tämä pätee erityisesti Australiaan, Kanadaan, Uuteen-Seelantiin, Yhdysvaltoihin ja Latinalaisen Amerikan maihin, jotka ovat tunnistaneet kantaväestöjen aseman virallisesti ja yrittäneet toteuttaa lainsäädäntöä, joka turvaa näiden yhteisöjen oikeuksia.
Vaikka kantaväestö tunnustetaan monissa maissa, heidän asemansa ja oikeutensa ovat silti usein puutteellisia. Monet kantaväestöjen yhteisöt kohtaavat edelleen syrjintää, köyhyyttä, terveysongelmia ja osattomuutta. Heidän perinteisillä alueillaan esiintyy usein luonnonvarojen hallintaongelmia, jotka ovat johtaneet useisiin ympäristöongelmiin.
Maailmanlaajuisesti kantaväestöjen oikeuksien parantamiseksi on käynnissä monia aloitteita, joilla pyritään suojelemaan heidän perinteisiä alueitaan ja kulttuuriaan. Tämä sisältää kansainvälisiä sopimuksia, joihin kuuluu myös kansainvälisen työjärjestön sopimus 169, joka käsittelee alkuperäiskansojen oikeuksia. Tämä sopimus määrittelee kantaväestöjen oikeudet maan omaisuuteen ja käyttöön, kulttuuriperinteisiin, koulutukseen ja muihin kysymyksiin.
Vaikka kantaväestöjen asema on edelleen haasteita, heidän panoksensa yhteiskunnalle on merkittävä. He säilyttävät kulttuureja ja traditioita, joilla on satojen vuosien historia, ja toimivat pitkittyneessä maailmanlaajuisessa ympäristö- ja ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Tämän vuoksi on tärkeää tunnustaa ja suojata kantaväestöjen oikeudet ja luoda maailma, jossa kaikki voivat elää rauhassa ja tasavertaisten oikeuksien kanssa.