Kahvilan tuoksu kutsuu astumaan sisään,
Istumaan alas, nauttimaan hetkestä viimeiseen.
Kahvi kupissa höyryää ja sydän lämpenee,
Täällä huokaisee hetkeksi, löytää hetken keveyden.
Nimettömät kasvot istuvat pöydissä vierellä,
Täällä kaikki ovat tasa-arvoisia, kukaan ei ole liian kierrellä.
Runolliset ajatukset lentävät lasin takana ohi,
Sateen ropina katolla rauhoittaa mielen hiljaiseksi.
Kello tikittää hiljalleen,
Sivuuttaa suloisen laiskan hetken.
Kahvilan arki muuttuu satumaiseksi,
Ei ole huolta, eikä murhetta, vain rauhaista rakkautta.
Niin kuin auringon paiste,
Kahvilan koko hohtaa kauniisti läpi jäistä.
Tämä on paikka, jossa sielu saa levätä,
Ja kaikille, jotka haluavat, uuden päivän aloittaa!