Sanat sanojen kaarisillalla käy,
Sinne ajatukseni ohjaan tänään tää.
Köysiä punon, lankoja langon,
Kirjaimista siltoja sieluni kudon.
Sanat lintusikermän lailla lentää,
Ihmiset viestien saisivat ymmärtää.
Tunteita kätkettyjä, unelmia uinuvia,
Kohti sydämiä sanat niin kauniit kiitävät.
Kunnes astun kaarisillalle kulkien,
Peiliä peilaan sieluni syvyyksiin.
Sanat kelkanani kuljettaa,
Kertoo tarinoita, säkeinä sulattaa.
Sillalla seisovat sanat hymyssä suin,
Kohtaavat ihmiset, lohduttavat huolin.
Ystävyyden kahleita sillalle kutoa,
Rakkautta syvää, iloa jokaiselle tuoda.
Kaarisillalta sanat koskettavat;
Tuoksuna keväisenä, hellinä humisevat.
Tähtitarhoja taivaalle kirjoittavat,
Toivoa ja kauneutta maailmaan soittavat.
Niin kaarisilta runo sanat rakentaa,
Syleilee ihmisiä, sydämiä lämmittää.
Toisen ihmisen sieluun astumaan opettaa,
Elämän kauneutta yhdessä jaettava.