Oi runot kauniit ja vahvat,
silmissä loistaa runoilijat.
K letterinä alkuaskeleeni,
pienin sanoin mulle heijasteeni.
Kaihoiset runot kiehtovat mieltä,
sydänten syvyyksiin niitä pieltä.
Kahlehtimatta ajatuksen virtaa,
kuljetat meidät arjen raskaan tieltä.
Kanssa runoilijan matkaan mä lähden,
iloa, surua, kaipuuta ymmärrän.
Kirjain kaunis ja kaikki keräävä,
tunteet taituri, sanat sisällään näytän.
Kaikuja menneiden aikojen sävelistä,
kirkas kipinä kirjaimissasi lepää.
Kuljeta minut runojen maailmaan,
kohota siivet, jumalaisen kauniit keväät.
Kuohuva koski, kaunis kaski,
kauniit maailmojen kerrokset paljastuksen kaski.
Kynä kädessä on valtaa haltuun ottaa,
runos K:sta kertoo, mitä elämästä katsoa.
Kirkas tähti taivaalla välkkyy,
kun K letterinä runot eteemme jättää.
Kaipaus, kuolema, kilvoitus, kauneus,
kaiken kukun kohtalommean kätkee.
Kenestä tulee koskettava kertoja,
käsinkosketeltavat kokemukset heidät eroa.
Kipeät haavat, kauniit hetket,
kirjailijoista suuria löytyy eroa.
Kielten kirjaviin kirjoihin merkitään,
kosketus kielillä ihmisten herättään.
Kipeitä kohtaloita kauniisti käsitellään,
kerrallaisten runojen kautta ymmärrys käy.
Kirjeet, kartat, kokemukset kaikki,
kielelläsi kuljetat tuhat markkaa.
Kunniapaikalle saatut seppeleet,
runoilijan sydämeen ihanan karkkaa.
Kestääkö kynäsi kulkea tietä,
kaikkien niiden runojen luotaalta?
Kysymys kai minulla kiertää,
kunnes vastauksen runosi muodostaa.