Juice, mies kielekkeellä runon,
Sanojen voimalla meitä kohtaan.
Aikuisen lapsen katseilla hän uurasti,
Ajatukset syvät ja voimakkaat.
Astui epävarmoin askelin lavalta,
Elämän reunoilla käytyään kamppailuja.
Runovihaista rakkaudestaan kertoen,
Meihin kaikkiin osuttuaan kipeästi.
Sanoissaan hän asioita käänsi,
Aukesi sydän kuin väkevä virta.
Piikit poimivat ja pistivät,
Mutta samalla sielua syleilivät.
”Pelon kuoppaa kaivoin kotipihalle”,
Kertosäkeenä korvaamaton kaiku.
Juice, mies joka elämän rosoja tunsi,
Runot hänen näppien välissä pulppusivat.
”Rakkaus tekee vapaaks”, hän vannoi,
Särkyneitä sydämiä lohduttaen.
Sanat kuin hengähdys kovien päivien jälkeen,
Juice Leskinen, runoilija oikeamielinen.
Näin hänen runonsa sytyttävät meidät,
Herättävät ajattelemaan ja tuntemaan.
Juice Leskinen, suuri runoilija rohkea,
Unohdettu ei ole, vaikka poissa onkin.