Joulun runo tahtoo syntyy,
lämpö sydänalassa vääntyy.
Tuoksu porisevan liemen,
ja kuusen tuikkeen valon siemen.
Pakasten kylmyys kirisee,
mutta kiireessä unohtuu se.
Lämmin paikka luokse vaatii,
siinä hyväntuoksuinen joulukakku paistaa.
Joulun endorfiinit kehossa tutisee,
kun lahjat kutsuvat nimensä huudellen.
Ei malta enää kukaan odottaa,
että rauha vallitsisi yön.
Joulun runo kaikuu syvältä sisimmästä,
kun on aika syvältä kaivoksesta astua päälle takaisin maailmaan.
Rakkaus syttyy kerran vuodessa,
ja me rakastamme sitä parhaiten.