Jenni Haukio, Suomen sydän,
Runon kutoja, sanantuoja ylläyksenä.
Kieleen kauneuden jäljet hän jättää,
Taiturin otteellaan sydämiin kirjoittaa.
Runoillaan hän taivaat avaa,
Tunteet syvimmät paperille saa,
Puhuu rakkaudesta ja kaipuusta,
Saamelaisten ikiaikaisesta maasta.
Hän kuiskaa sanoja järven aalloille,
Kietoo sanansa hiljaiseen tuuleen.
Kuulee luonnon salat, sen äänet vangitsee,
Runoilijan katseella maailman hahmottaa.
Jenni Haukio, kultaisin sävelin soiva,
Nouskoon runosi korkeuksiin, sydämet kohtaamaan.
Kun sanojesi lumous meihin tarttuu,
Olemme yhtä, Suomen kansa yhdessä huokaa.