Jää hyvästi runo, joka kanssani kuljit,
sanat sanoit, mielessäni mullistit.
Näin kauniisti kerroit elämästä ja maisemista,
niin monesti sanoit sen mitä sydämessäni piili.
Olisiko voinut olla parempi ystävä
kuin sinä, joka sanat minulle antoi?
Kiitollinen olen jokaisesta hetkestä,
jokaisesta lauseesta, jota kuuntelin tarkasti.
Nyt on aika eron hetken tullut,
valkoiset arkit lasken luopuen siitä, mitä mulle aikoinaan sullotaan.
Silti, vaikka minun onkin sanottava hyvästi
en koskaan unohda sitä, mitä yhdessä koin.
Keinumme yhdessä merivirran mukana,
ihastellen kuinka kiihkeä se oli.
Miten helppoa olikaan unohtaa kaikki huoli
ja olla yksi sieluna meren aalloissa.
Joten jää hyvästi runo, vaikka
sydämessäni tiedän, ettei meitä koskaan voi erottaa.
Sinä olet pysyvä osa minua, tarinaa
joka kulkee vuosien yli ja kutsutaan elämäksi.