Iso vai pieni kirjain lainausmerkkien jälkeen?
Oikeinkirjoitus on tärkeä osa kirjoittamista ja kommunikointia. Mutta mitä tapahtuu, kun kohtaat lainauksia? Tässä artikkelissa käymme läpi, miten lainausmerkeissä olevat sanat tulisi kirjoittaa.
Lainaukset voivat olla yksittäisiä sanoja, lyhyitä ilmaisuja tai pitkiä lauseita. Ne ovat merkkejä siitä, että kyseessä on jokin toisen henkilön lausuma tai kirjoittama ajatus. Usein lainaukset käytetään myös idioomeissa ja ilmaisuissa kuten ”kissa karkuteillä”.
Mutta mitä tapahtuu kirjoittamisen kannalta sanojen jälkeen? Käytetäänkö isoa vai pientä kirjainta?
Yksinkertainen vastaus on, että se riippuu asiayhteydestä. Jos lainauksen jälkeen seuraa jatkuvaa lausetta, käytetään pientä kirjainta. Esimerkiksi: ”Minä pidän siitä, kun sanotaan: ’kissa karkuteillä’”. Samoin jatkuvassa tekstissä lainaus on yleensä osa lausetta ja sen jälkeen käytetään pientä kirjainta.
Toisaalta, jos lainauksen jälkeen seuraa erillinen virke, käytetään isoa kirjainta. Esimerkiksi: ”Hän sanoi: ’Olen pahoillani.’” Lainauksen jälkeen tulee pilkku ja lainattu ilmaisu jättää uuden aloittavan virkkeen, johon käytetään iso kirjainta.
Myös erilaisten lyhenteiden ja etuliitteiden jälkeen voi tulla isoa kirjainta. Esimerkiksi: ”Hän kysyi: ’Tiesitkö, että DNA tarkoittaa deoksiribonukleiinihappoa?’” Tässä lainausmerkkien sisällä oleva sana on isoilla kirjaimilla lyhennetty sana.
Joissain tapauksissa säännöt ovat kuitenkin epäselvemmät. Esimerkiksi käytettäessä epäsuoraa puhetta, jossa lainatut sanat eivät ole suoraa puhetta, voi olla monimutkaisempaa. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin syytä miettiä, onko lainauksen jälkeen uusi virke vai jatkuuko virke samana.
Kaiken kaikkiaan on tärkeää pitää mielessä, että sanoja ja ilmaisuja, jotka ovat lainausmerkkien sisällä, tulee käyttää alkuperäisessä muodossaan. Lainausmerkit ovat tärkeä osa kirjoittamista, ja niiden avaaminen ja sulkeminen oikein auttaa tekstin lukukelpoisuudessa ja ymmärrettävyydessä.