Oi, kuoleman kaiku tuntuu raskas,
Ikävä syö mun sielua hieman,
Sua, rakas, ei täällä enää osaakaan,
Ilo kadonnut on, mustia nyt vain,
Tuli vei sut pois luotani kauas,
Pimeys yllätti ilolla valon,
Niin paljon haluaisin kysyä sua,
Mut vastauksia en saa koskaan.
Kunpa voisit vielä hetken palata,
Niin juttelisimme kuin ennenkin,
Mut tie sun vei pois tästä maailmasta,
Jätit jälkeen surumme synkkämielen.
Kyyneleitä valuu poskeni pitkin,
Kaipaus sydäntä kirvelee sisällä,
Kunpa voisin kietoa käteni ympärillesi,
Helpottaisi haikeaa ikävääni.
Muistot kultaiset mieleen palaavat,
Kuvina kuin elokuvan ruuduilta,
Säteilet aina siellä kaukaisuudessa,
Vaikken voi sua enää kohdata.
Enää kipu ei sun läsnäolosta helli,
Mutta ikävä sydäntäni jäytää,
Silti jatkan elämää eteenpäin,
Muistoissasi sua aina kantaa.
Kuolla et saa mun sydämessäni,
Ikuisesti siellä sä elät,
Vaikka tiedän, ettei sua enää ole,
Runoni sun muistosi kietoo ympärilleen.