Täällä tunturin huipulla hiljaisuus soi,
talven lumo lumoaa, sydän sekoittuu.
Hanget hohtavat kirkkaina hopeaa,
tarjoavat turvaa ja lohtua yössä kylmässä.
Taivaan kansi tähtien teitä kaunistaa,
kuun hopeahan kiedottuna taianomainen maa.
Puiden oksilla kelot kököttää,
kuiskivat salaisuuksiaan lumen alla jäätyneellä jäällä.
Valkoinen maa kuin peili loistaa,
heijastaa taivasta, tähtiä loisteliaita.
Hiljaisuuden äänet ovat kuiskausta ikijäästä,
kimaltelevat kuurassa, tuovat rauhan sielulle tää.
Lumihiutaleet taivaalta putoaa,
sulkee sydämen lämpimyydellään suojaansa.
Talven runo kaipaa-luokseen meidät,
herättää iloisia muistoja, lumoaa helmien valkeiden keit.
Nautitaan talvesta, sen ihmeellisyydestä,
annetaan mielikuvituksen laukata lumihiutaleiden mukana.
Talvi, sinä ihana taikojen aika,
sulje minut syliisi, kieto ympärilleni jään ja jään puhtain muka.