Hyvästi, armas runo, aika kultainen,
Nyt levon hetki koittaa luoksesi.
Kunnes jälleen tarvitaan runouden siipiä
Ja sanalta kaipuun ääniä kuuluvi.
Oi, kuinka lempeätä on luoda rytmiä,
Sanoin värejä maalata säkeiksi.
Kokoon kudotun tunteen niin kauniiksi,
Kuin taiteen taika sinne luotava.
Mutta nyt on hetki jäähyväisten,
Kun rauha löydettävä sydämeni on.
Kuljeskelen arjen askelin,
Kosketan todellisuuden polkuja.
Silti sinua aina kaipaan,
Runon taikaa ikuisesti rakastan.
Vaikeni nyt sanojen kultaisten kulta,
Hyvästi runo, kunnes taas tavataan.