Elämänsä kukoistuksessa,
hymy suupielessä aina,
istui eläkeläinen lepäämässä,
vailla huolta, vailla vaivaa.
Kävelykepillä taivalteli,
raitista ilmaa hengitteli.
Kahviloissa kahvittelemaan,
kunnon pullaa mättämään.
Korttelirinki kokoontui,
bingon numeroita odotti.
Eläkkeellä tietää paremmin,
kuinka peliä johdatellaan.
Lenkkimakkara kuumottaa,
tarjoilijat kaatua saa.
Rollaattorit riemuiten rullaavat,
vanhuksia vallan ihastuttaa.
Muistojen kirja auki käy,
menneitä aikoja muistuttaa.
Kisailua ilman kiirettä,
sukulaisten kiva kutsuttaa.
Nuoruusvuosien tansseihin,
eläkeläinen tanssii nytkin.
Yksikseen tai koko kansan kanssa,
lavatangon tahtiin heiluttaa.
Vaikka eläkeläisellä aikaa on,
hiki välillä otsalta valuu.
Taskuun ei huolet jää,
hauskoja hetkiä tarinoida saa.
Kyllä eläkeläinen tietää,
maalaisjärjen keskipisteessä.
Nauru raikaa, hymy loistaa,
omaa tunnelmaansa taituroi.
Elämän rytmi hitaaks muuttuu,
silti nautinnoista nauttii.
Eläkeläinen nauraa, iloitsee,
humoristinen pilke silmäkulmassa.
Näin siis eläkeläinen elää,
lempeän huumorin siivittämänä.
Vaikka vuodet vierivät,
nuorena hän hengittää ja naurahtaa.