Kerran olin nuori ja niin hoikka,
kuin kangasraitainen tiskirätti ois.
Nyt sanotaan että ikää on jo tolkka,
ja huomaan että en enää salonkikelpois.
En käy enää tansseissa illan pimetessä,
enkä juokse maratonille aamulla aikaisin.
Mieli tekee vain munkkikahvista keittää kahvinkestävällä,
ja vähän köllötellä sohvalla ristikkolehti sylissä.
Mutta enköhän vain ole kauniimpi nyt,
kuin nuorena, kehtolauluista endorfiinilla kyllästyneenä.
Ajan tuoma viisaus tuo loistetta silmiin,
ja mehiläispesällä pörräävyt ennenvanhaakin syvempi tarkoitus on sydämissä syvimmässäin.
Joten nyt vain nautin kupillisesta teetä,
ja annan nuorison pyöriä ympärilläni kuin hyperaktiivit oravat.
Vanheneminen, se on kuin hyvä viini,
viksit vielä joskus, nuoruus, millaista ikinä oisitkin.