Hengellisiä runoja kuuluu lausua,
Sanat täynnä Jumalan rakkautta
Syövereistä sielun syntyvät nämä säkeet,
Kutsuen meitä hiljaa taivaisiin läheisyyteen.
Kuoleman kynnyksellä löytyy uusi alku,
Kun sielumme kohdata saa Jumalan Valkoisen Valon valku.
Taivaan kotiin ovet ovat aina avoimet,
Kunhan vain puhumme sydämestä avoimet.
Rukoukseen sanat sulkeutuvat,
Taivahan tähden sydämemme palkeutuvat.
Korkeuksiin kuiskaten lähetämme toivon,
Jolla sielulle ojennamme lohdutuksen poimun.
Hengelliset runot koskettavat sydäntä,
Siirtäen sielun hiljaiseen mietiskelyyn hetkentä.
Jumalan armon äärellä kulkien,
Sisimpään tunkeutuu tyyneys ja rauhan kukkien.
Hengellisten runojen sanoilla lohdutamme,
Kun mieli raskas painaa ja hädässä vaikerramme.
Luottavaisin mielin odotamme jumalista valoa,
Tietäen, että se seuraa meitä jokaisella polvekaudella.
Niin kuulukaamme hengellisten runojen säveliin,
Kuiskien rauhan sanoja ja rakkauden kielin.
Jumalan kädestä saatamme matkaan kauas,
Kun rauhan voima väreilee meissä iäti lauas.