Hiljaisuutta laskeutuu ympärillemme,
kyyneleet silmissä seisomme jäätyneinä.
Sydämiämme raskaus painaa,
kun hyvästejä saamme jättää poisjääneelle.
Muistot kauniit sydämissämme elää,
hän jätti jäljen jokaisen sydämeen.
Nostamme sanoja turhaan kadonneelle,
hautakiven luo kukkia uhraten.
Hiljaisuutta rantaan kuiskaa meren aalto,
hiekkaan jäljen jättäen taakseen kavalletun.
Tunteet pinnalle nostaa yksi ainoa laulu,
sydäntä riipaiseva ja lohduttava tulkinta.
Kallioille kaikuu haikea viesti,
läsnäolollamme siunauksen annamme.
Kuolemankin keskellä kallisarvoinen on rakkaus,
joka sytyttää pimeimmässäkin yössä valon säteen.
Rivit lausutaan hartaasti viimeisen kerran,
hyvästit annetaan tuskasta vapautuneelle.
Tähden tuhkaa palaa meren syliin,
ikuisesti asuen meidän muistoissamme.
Hautajaiset ovat matka alkuun uuteen,
jättäessään jäljen jokaiseen suruvaloon.
Mutta muistoja kantaa meissä iankaikkisesti,
valona pimeyteen, ikuisuuteen.