Isä, kallis kultahippu,
hän on meidän perheen vipu.
Ensin töissä hiki päässä,
kotiintullessa lasten nähdessä
sydän lepää, mieli kepeä.
Lahjoja hän ei vaadi,
mutta hymyn hän aina saa meiltä laidasta toiseen.
Aina keksii hän tarinoita,
viekkaasti pilkkaa äidin intohimoa höyryttää.
On isämme aivan ainutlaatuinen,
hän ei koskaan vierellämme käy pitkäksi hetkeä.
Joskus ärtsytämme ja kiukuttelemme,
mutta isä hymyillen kestää.
Kiitos, rakas isä,
että aina olet olemassa.
Sinua me rakastamme,
vaikka joskus turhaan tappelemme.
Nyt ota ansaitsemasi lepopäivä,
ei tarvitse tänään liian ahkeraa olla.
Rohkeasti nauti se,
eihän elämästä saa pahemmin valua keittiön siivouksessa.