Oi Hannele Huovi, runon kutoja hieno,
Sanojensa taikaa luot, kuin taivahan tieno.
Kaleidoskooppinen mieli, värikäs ja kaunis,
Luo sanoillaan maailmoita, jotka loistaa ja naukkaa.
Kynäsi tanssii paperilla, sanat saivat siivet,
Sydäntä syleilevät runot, jotka kauneutta kiitet.
Pienet arkiset asiat, suuriksi sanojesi kasvaa,
Luojaasi runoillasi kunnioitat ja ylistät tasaa.
Hannele Huovi, sanojesi tanssi ilmassa,
Kielilläsi suruhun särkyneet toivoa saa.
Hienot hellät säkeet, jotka lohduttaa ja koskettaa,
Ihmisten sydämiin kaipuun lauluja rakennat.
Runosi pohjaton kaivo, säikeet loppumattomat,
Mielen vietävänä matkaat, kohti tuntematonta.
Rohkeana maailmaa raivaat, sanoissa siivet saat,
Kielilläsi lentävät ihmiset puheestasi nauttii vaan.
Hannele Huovi, runon mestari kutoja,
Sanoillasi maailman ääret saavutat suuremmat.
Meitä lohdutat ja lennätät, rohkeammaksi teet,
Runokaupungin kukintaan missä sinua ihaileen.
Ihailen runoihisi kätkettyä kauneutta ja voimaa,
Sanojesi lumoissa sydän sykkii rytmissä oisaa.
Hannele Huovi, runon kuningatar kirkas,
Sanojas kuunnellessa sielunkin ajatukset virkas.