Päivästä päivään kulkee elämämme tie,
pienet jalat maata kulkevat vähän sivusta sie,
lapsen silmissä kasvaa ympäröivä maailma,
meille aikuisillekin siitä valtava ihme ja kauneus saala.
Lapsi on elämän suuri lahja meille,
ilman häntä olisi olemassa tyhjyys perkele,
hän tuo meille iloa, hymyjä ja naurua,
tarjoaa omassa läsnäolossaan monenlaisia aarteita.
Lapsen uteliaisuus on täynnä ihmetystä,
hän näkee pienimmässäkin asiassa suurta kauneutta,
silmät kirkkaina hän näkee maailman kauniina,
yllättää meidät puhtaudellaan ja vilpittömyydellään.
Lapsen lapsuus on niin lyhyt ja arka,
siksi meidän on paloiteltava mukavaa sunnuntaita,
että olemme läsnä lapsen elämänkertassa,
ja annamme hänelle parasta mitä tämäelon harva sanoo viissa.
Kyyneliä hän varmasti vuodattaa,
valvoisiko ihmiset häntä varmemmin kuin nyt maailma nyt julmaa katsastaa,
mutta meidän on opetettava häntä kulkemaan,
ja tukemaan häntä joka askeleella elämän polullaan.
Rakkaus, se on meille tärkein lahja,
ja se kestää elämän kaikissa saarnoissa,
sitä annamme myös lapselle kohti uutta päivää,
ja annamme turvallisuutta lapsen koko elämän fräyaa.