Excelin lainausmerkit ovat tärkeä osa taulukkolaskentaohjelmaa, sillä ne mahdollistavat tekstisisällön syöttämisen ja tarkemman laskennan. Lainausmerkkejä käytetään erityisesti silloin, kun halutaan syöttää soluun tekstiä, joka sisältää erikoismerkkejä tai numeromuotoisia arvoja.
Excelin lainausmerkit voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin: kaksoislainausmerkkeihin (”) ja yksittäislainausmerkkeihin (’). Kaksoislainausmerkit ovat yleisempiä ja niitä käytetään tekstisisällön syöttämiseen soluihin. Esimerkiksi, jos halutaan syöttää tekstiä soluun A1, joka sisältää erikoismerkkijonon ”excelin lainausmerkit ovat hieno juttu”, syötetään soluun seuraava kaava:
=A1 & ” ovat hieno juttu”
Tässä tapauksessa ampersand-symboli (&) yhdistää solun A1 sisällön ja halutun lisätekstin.
Mikäli teksti sisältää erikoismerkkejä, kuten kaksoispistettä (:), pilkkua (,) tai toisia lainausmerkkejä (”), nämä merkit tulee kuitenkin ”paeta” Excelin merkkijonokoostumuksessa. Tämä tapahtuu lisäämällä etumerkki (’) ennen erikoismerkkiä. Esimerkiksi, jos halutaan syöttää teksti ”Excel’s lainausmerkit ovat hieno juttu” soluun A1, syötetään kaava:
=”Excel’s lainausmerkit ovat hieno juttu”
Yksittäislainausmerkkejä taas käytetään erityisesti laskettaessa kaavoja, joissa tarvitaan tarkennusta solun ominaisuuksista tai viittauksista toiseen soluun. Yksittäislainausmerkkien avulla voidaan tarkentaa solun viittausta, jos solu sisältää erikoismerkkejä tai jos halutaan välttää virheellinen tulkinta.
Esimerkiksi, jos halutaan viitata soluun B1, joka sisältää tekstisisältöä, jossa on erikoismerkkejä, kuten kaksoispiste (:), syötetään kaava:
=’Sheet1’!B1
Tämä kaava korostaa solun viittauksen yksittäislainausmerkeillä ja varmistaa, että erikoismerkit tulkitaan oikein.
Kaikkien näiden lainausmerkkien käytön avulla Excelissä voi syöttää ja tulkita tekstisisältöä oikein, tai antaa tarkennusta laskentakaavoille. On tärkeää muistaa oikea lainausmerkkien käyttö, jotta Excel tulkitsee solujen sisältöä oikein ja laskenta toimii oikein.