Teosten nimien kursivointi ja lainausmerkit ovat kaksi eri tapaa merkitä teosten nimet teksteissä. Kumpaa tapaa käytetään, riippuu siitä, millaista teosta merkitään.
Kun merkitään kirjojen, lehtien, elokuvien tai muiden pitkien tekstien nimet, yleisesti käytetään kursivointia. Kursivointi tarkoittaa, että teoksen nimi kirjoitetaan vinon kirjainkoron avulla, jolloin se erottuu muusta tekstistä ja korostuu. Esimerkiksi Jane Austenin kuuluisa romaani ”Ylpeys ja ennakkoluulo” kirjoitettaisiin kursiivilla ”Ylpeys ja ennakkoluulo”.
Toisaalta, lyhyempien teosten nimet, kuten lyriikoiden tai novellien nimet, merkitään lainausmerkeillä. Lainausmerkit tarkoittavat, että teoksen nimi kirjoitetaan kahden lainausmerkkien väliin, jolloin se erotetaan muusta tekstistä. Esimerkiksi Eino Leinon runon ”Nocturne” nimi kirjoitettaisiin lainausmerkeillä ”Nocturne”.
On myös tärkeä muistaa, että teosten nimet kirjoitetaan yleensä alkuperäisessä muodossaan, ellei kyseessä ole suomen kielen sääntöjen mukainen sopeuttaminen. Esimerkiksi englanninkielisen romaanin ”To Kill a Mockingbird” nimi pysyisi alkuperäisessä muodossaan kursivointia tai lainausmerkkejä käytettäessä.
Teosten nimien kursivointi ja lainausmerkit ovat siis tapoja erottaa teosten nimet muusta tekstistä ja antaa niille erityinen merkitys. Kirjoittajan tulee seurata kirjoitus- ja kieliopassaan suosituksia ja käyttää asianmukaisia merkkejä teosten nimien merkitsemiseen, jotta lukijalle välittyy selkeä ja yhtenäinen viesti.