Kun erolla on suru ja kyynelistä värinä,
Ero voi olla kuin haava sydämen päällä.
Kipu kasvaa, kun yhteiset hetket jäävät taakse,
Tunteet taittuvat kuin katkennut oksa kauniissa metsämaisemassa.
Ero aiheuttaa huolien myrskyn sydämeen,
Rakkauden liekki hiipuu kylmään talveen.
Kuinka kauan kestää palasien keräily,
Kun sisällä särkyneen sydämen itku hiljenee?
Ero vie mukanaan niin paljon kaunista,
Kohti uusia teitä, pois yhteisen taipaleen saavista.
Siinä seisot yksinäisyyden aukealla tiellä,
Kaipaus sykkii rinnassa kuin surullinen tarina kaunis ja hellä.
Mutta ero voi olla myös uuden alku,
Mahdollisuus kasvaa ja löytää oma kulku.
Vaikka tuska tuntuu nyt sietämättömältä,
Ajan kanssa se muuttuu lempeämmäksi muistomuistoksi menneeltä.
Ero avaa ovet uusille mahdollisuuksille,
Antaa tilaa kasvaa ja löytää omia voimille.
Vaikka tunteiden vuoristorata vie pitkin polkujaan,
Ero voi olla myös askel kohti omaa itsenäisyyden maailmaa.
Niin, ero voi olla kuin kaunis vapautuminen,
Kun rakkauden kaipaus saa uuden suunnan kulkemisen.
Vaikka sydän särkyy ja muuttuu sirpaleeksi,
Ero voi tehdä tilaa uudelle elämän matkalle keveälle ja vapaalle.
Niin, kirjoissa ero on usein surullinen sana,
Mutta elämässä se voi olla uuden alun sana.
Kun erosta selviää ja haavat hiljalleen umpeutuvat,
Uusi rakkaus voi syttyä ja sydän jälleen kuulla kuiskaavan tuulen tuutivan haaveitaan.