Enkelin suljetut siivet
surun sävelet soi,
kirkkaalta taivaaltaan
lohdun laulua loi.
Hiljaa enkeli laskeutuu
surun sydämeen,
kärsivälle lohdun sanat
hän tuo mukanaan.
Siilinjärveltä nousi kyyneleet silmiin
luoja oli mun sielunpihin.
Aavistin ja tiesin
valo jätti nyt minut tähän.
Siivet haurahat ja rikkoutuneet,
mutta viesti toivon loistaa niiden läpi.
Siivet jatkavat lempeitä siipiensutkutuksiaan
sanoakseni, ettei sun tarvitse yksin polulla pienellä käveleskellä.
Siipien suhinasta kuulen sanan lohtu,
vaikka suru syvää on saattanut sydämeen.
Enkeli lähelle käy, kuuntele, tue myös mä soitan sulle aina luokses kuljen.
Enkelin läsnäolo suojaa hiljalleen,
lohdullaan hän kankaan katkaisee.
Hän pakottaa mua katsomaan uudestaan
lopulta ymmärtäen, tää tää ei sittenkään oo ohi.
Surun taakka kevenee hetkellisesti,
enkeli sormenpäillään hipaisee.
Tunne hetki, kunnes taas palaa
haurauteni arkeen ja huolenpäivineen.