Elämä, ihmeitä täynnä,
kerran nouset, kerran tynnyriin lyön,
vuoroin kärsit, vuoroin nautit,
murheen maa ja ilon tynnyri.
Älä hellitä, elämä jalo,
kyyneltensä puronäyt sa tuon,
mutta kestää ne pienet kivut,
kunnes aurinko hymyn uuden tuo.
Elämä, opettaja ankara,
lahjoittaja jaottamaton,
kultainen hetki tai kylmä varjo,
jokaisen kappaleen olet maalannut.
Kesäpäivä, lintujen laulu,
ilolientä omaan maljaan kylvää,
talventulon tuimat tuulet,
synkkään ihoon punaa nyt vyöryttää.
Elämä, runo suurin,
kirjaimia täynnä kudottu,
kuka arvaa, miten loppuu
tämä laulettu ja kirjoitettu.
Elämä, lyhyt ja ihmeellinen,
juokse etunojassa vapaata,
hetkiä täynnä, jokainen uniikki,
eletty ja kokematon ajan tapa.
Huomisesta emme tiedä,
mutta elämänkorun kudomme,
suureen tarinaan sidomme,
loppuun asti rohkeina käymme.
Elämä, runo loppumaton,
taiteen taidon valioina luotu,
rakkauden säkeitä ja hiekkaa,
sydämen sykettä niihin uotettu.
Nouskaamme, runon kirjoittajat,
tanssikaamme maailman lavalla,
elämä runoista suurin,
äidiksi ja isäksi luotu.