Elämä kantaa, kannattaa,
vaikka toisinaan tuntuukin,
ett’ ei voimat riitä millään lailla,
eikä aurinko jaksa paistaa.
Silloinkin kun tuuli puhaltaa,
niin kantaa elämä talvellakin,
vaikka lunta tupruttaa,
eikä kesää taas näkyvilläkään.
Kantaa elämä ilon, surun,
tuo mukaan kaikenlaista,
mutta silti, silti varmasti,
elämä kantaa lemmen rakkauden.
Kantaa elämä kaikki hetkemme,
jokaisen yksinäisen hetkemme,
vaan tietää elämä myös sen,
että tulee tielemme seuraava hetkemme.
Ja kun huomattu on kaikki tuo,
niin voimas loppuu, on suru kohtalo,
vaan elämä kantaa silti yhä,
ymmärtää elämää paatuneempikin kohtalo.