Runo eläkkeelle jäävälle Runo-ystävälle
Nyt aukeaa uusi sivu elämän kirjasta,
Eläkkeelle siirryt ja aika on hurjasta.
Muistot mukana kulkeepi mukana aina,
Olethan niin paljon meille merkinnyt vain.
Runojesi nuotit kaikuu sydämessämme,
Tunteesi ja katseesi johdatti meitä yhdessä.
Lempeästi niiden äärellä lepäilimme,
Oivalluksesta saimme sielumme tienniöinnin yhteisen.
Niinkuin terälehtien tuoksut levittäytyy,
Niin myös runosi koskettaa mielen poimuttamme.
Laulusi luo toivoa ja iloa ympärillemme,
Kun tummemmat päivät taas syleilee meitä kaikkia.
Kuitenkin, ilman Runoa ihminen on kuin autio tupa,
Jossa elämä vierii tyhjyydessä ja yksinäisyydessä.
Runo, sinun lähtösi täyttää toivolla ja ilolla,
Sekä muistoissa että tunteissa tuhkana vastaanottaa.
Eläkkeelle lähdön hetki on nyt käsillä,
Se on hetki, jolloin sydän avautuu uudelleen.
Muista, että ystävämme olemme aina täällä,
Lemmestäsi ja runoilusta nautimme yhdessä uudestaan.
Nauti elämästä, joka on nyt alkanut,
Runosulosuus ja suloisen hengenavaus
Ikuistuvat meidän muistoihimme rakkaudella,
Älä unohda, rakas Runo, aina olet meidän sydämessä.