Tuolla laulaa Eino Leino,
runoniekan kynä käy.
Sanoja hän kaivaa syvältä,
sydämen syövereistä yöhön päivään.
Elämänsä hän runoissaan punoo,
tunnekuohujensa kuvia luoden.
Surun hetkinä hän lohdun antaa,
iloa ja rakkautta säveltäen.
Kansanrunojen lailla hän tarinoi,
taivasta ja merta tarkkaili.
Kauneus ja kaipuu virtaavat sanoinaan,
sydämen sykkeen kaikumaan jättäen.
Eino Leinon runoista meitä muistutetaan,
elämän hetket on arvokkaita.
Jokainen päivä annettu on lahjaksi,
rakkaudella ja kiitollisuudella koetettava.