Kun ystävyys kuiskaa hiljaa korvaani,
Eino Leino runon kudon ihanan.
Ystävääni maailmassa etsin,
Hänet löysin, enkä jättää aio enää.
Ystävyys on kaunis taideteos,
Kaksi sielua yhteen kietoutuneena.
Se on kuin kevään ensimmäinen kukkanen,
Jonka hohtava väri lämmittää sydämen.
Yhdessä kuljemme elämän polulla,
Käsi kädessä, sydän sydämen vierellä.
Olemme kuin kaksi siivekästä lintua,
Jotka lentävät yli pilvien onnellisuutta.
Ystävyys on kuuntelijan korva tärkeä,
Se jakaa ilon ja surun tasapuolisesti.
Se huolehtii ja kannustaa aina,
Vaikka maailma ympärillä huutaisi pimeänä.
Kun arki haasteita eteemme heittää,
Ystävyys kantaa meidät yli esteiden.
Se on tuki ja turva, lämmin katse,
Joka lohduttaa ja rohkaisee meitä matkalla.
Ystävyys on kulta, jota ei voi rahassa mitata,
Se säilyy ikuisesti sydämen aarteena.
Kun elämän varjot ympärillämme laskeutuu,
Ystävyys säteilee valoa, joka loistaa läpi.
Eino Leino runolla ystävyyttä kunnioitan,
Sillä ystäväni elämääni rikastuttaa.
Hän on arvokas lahja, jota vaalin,
Yhdessä kuljemme matkaa ystävyyden kautta.