Elämä on kuin virta, se hiljaa soljuu,
kuljettaen mukanansa riemut ja huolet kulkueen.
Se on kudottu tarina, jossa kaikesta koostuu
kätköjen jälkiä, unohtamisen kultaisia suolen.
Elämä on kuin metsä, se hiljaa humisee,
luoden ympärilleen elämän vihreän silmäkudoksen.
Se on vuosien rihmaston, jossa rakkaus kukkii
ja menetykset varjossa sulkevat luottamuksen.
Elämä on kuin vuori, se korkeuksiin kohoaa,
hyisillä huipuilla ikuisuuden lumen sydämessään.
Se on selviytymisen taistelu, jossa voiman löytää
ja voitosta väsynyt matkaaja lepää lopulta eessään.
Elämä on kuin meri, se laineillaan liplattaa,
kuljettaen mukanaan unelmien laivoja ja pelkojen patoja.
Se on syvän sininen syli, johon sukeltaa saa
ja vesipisaroiden heijastuksia tähtitaivaan salatun hatun alta.
Elämä on kuin lintu, se vapaana siivilleen kohoaa,
laulaen ilon ja surun säveliä tuulessa tanssien.
Se on särkymisen keikka, jossa voimaa se voittaa,
ja silmien loiste säilyy, kun muistot kerrottujen tarinoiden kanssa punnautuvat.
Elämä on kuin runo, sanat paperille heijastaa,
luoden kauneutta pienimmistäkin yksityiskohdista.
Se on tunteiden sävel, joka sydämestä välittää,
ja siitä syntyy ikuisuus, kun elämän salat avautuvat pohtien kohtaloita.