Edith Södergranin runot ovat kuin kultaa, niin kirkkaita ja kauniita,
Sanoillaan hän kietoo meidät, niin että meidät valtaa hurma kaihoa
Hän kuvaa maailmaa uudella tavalla, taiteilijan ääni kajauttaa
Ja sielumme huokaa haikeaa kaipuuta, niin kuin vain runoilijat voivat.
Hän puhuu rakkaudesta ja kuolemasta, ihmisyydestä ja kauneudesta
Hänen runonsa puhuttelevat syvällä tavalla, sydämessämme kaikuu harhaan
Mutta samoin niissä on kilpailua ja toivoa, valonpilkahdukset pimeydessä
Edith Södergranin runoissa asuu voima, joka saa meidät rakastamaan elämää!