Oi anteeks pyydän, kallis ystäväin,
Kun sanani haavoittivat sydämein.
En tarkoittanut loukata, satuttaa sinua,
Vaikka tunnen, sammui ilosi kaksi ruskeaa silmää.
Sanani solvauksina kaikuivat korviin,
Kun tahtoni oli vain sanoa totuus sinuun.
En arvannut, kuinka ne survoutuivat sisään,
Ja kuink’ ne jättivät sieluusi kipinän.
Anteeksi, jos runoni oli liian karhea,
Sanat ruskeat, mutta merkitys kaunis ja heleä.
Tahdoin vain tuoda esiin tunteitani taa,
En aavistanut, kuinka se sinuun satuja saisi.
Sinulle anteeksi pyydän, ystäväin,
Sanat eivät pohjimmiltaan tarkoittaneet näin.
Halusin vain jakaa tuntojani kanssasi,
Enkä tuoda sydämesi pintaan arpia.
Niin anna anteeksi, oi ystäväin,
Tahdon palauttaa hymyä poskillesi taas.
Tiedäthän, että sinua sydämestäin rakastan,
Ja anteeksi pyydän, turhanpäiten tällaisen runon avulla.