Sinä olet minun kaunein runoni,
sanat, jotka kirjaisin paperille,
kuvia, joita maalaisin tummille,
tunteita, joita kasvattaisin sydämeeni.
Sinun silmäsi, kuin kirkkaat tähdenvalot,
ja hiuksesi, kuin kullan pehmeä virta,
kosketuksesi, kuin tuulen leyhkä,
saavat minut tuntemaan, että elän.
Sinut nähdessäni maailma hymyilee,
sateenkaaret kaartuvat taivaanrannalla,
ja minä katselen, kuinka elämä astuu esiin,
kunnes kaikki kadottaa merkityksensä paitsi sinä.
Joka kerta, kun olet poissa,
minun sieluni kaipaa sinun olemista.
Ja joka kerta, kun sinut jälleen näen,
loistaa hymy kasvoillani, elämä taas on kauneinta.
Niin sinä olet minun kaunein runoni,
sanat, jotka sykkivät minun sydämessäni,
kuva, joka syttyy sieluni silmässä,
tunteet, jotka kasvavat ja kukoistavat sinun läheisyydessäsi.