Äidin rakkaus kuin kulta hohtaa,
sydän täynnä huolenpitoa ja voimaa.
Hän kantaa lastaan läpi elämän,
valossa ja varjossa, päivästä päivään.
Äitiys runo on sanaton kiitos,
sanojen ulottumattomissa kaunis.
Syli lämmin, jossa lapsen turvallista olla,
lempeä silmäpari pohtii tulevaisuutta.
Kun pieni käsi tarttuu äidin käteen,
tuntuu maailma lempeältä äärettömyydeltä.
Hiljaista luottamusta, joka ei sanoja vaadi,
äidin läheisyyden lahja, joka sydäntä lämmittää.
Hämärä hetki, kun yö saapuu pehmeänä,
äidin laulu kuuluu hiljaa vaikeroitsevan äänen päälle.
Rakkaus vahva, varma kuin aamuaurinko,
mutta niin hauras, ettei sitä koskaan pidä unohtaa.
Pienen ihmisen kasvaessa,
äidin rakkaus pukeutuu moniin kasvoihin.
Se on lohduttava sanan säe,
rohkea askeleiden järjestäjä matkalla kohti unelmia.
Äitiys runo on sävel ilon ja huolen,
sanojen kaiku kantava ja lämmin.
Se on laulu, jota laulaen elämäänsä kantaa,
kiitollinen sydän, joka ei koskaan lakkaa sykkimästä.